Sensitiivisyys on yksi rakastamistani termeistä kasvatusalalla. Se kietoo sisälleen ajatuksiani siitä, millaiseen kasvattajuuteen ja vanhemmuuteen haluan pyrkiä. Marjatta Kallialan mukaan "Sensitiivisyydessä on ennen kaikkea kysymys aikuisen kyvystä tunnistaa lapsen tunnetiloja ja vastata niihin. Sensitiivinen aikuinen kunnioittaa ja arvostaa lasta, on lämmin ja osoittaa kiintymystä, rohkaisee ja kehuu sekä tunnistaa lapsen huolenaiheet" (Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa 2008: 78).
Kalliala kiteyttää ihanasti sensitiivisyyteen liittyviä asioita! Oman poikani kanssa olen saanut harjoitella sensitiivisyyden taitoa rakkaudella. Pojan syntymästä asti olen opetellut tunnistamaan hänen tunnetilojaan ja vastaamaan niihin tarkoituksenmukaisesti ja mahdollisimman nopeasti. Olen halunnut opettaa pojalleni, että hänen tunteensa ja tarpeensa ovat minulle tärkeitä. Uskon, että näin luon perustaa hänen itsetunnolleen, tuleviin ihmissuhteisiin ja elämään. Pyrin kohtaamaan lapseni arjessa kunnioittavasti ja arvostamaan häntä. Haluan olla aidosti läsnä ja vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Haluan ymmärtää poikaani ja saada hänet tuntemaan, että hänen teoillaan ja asioillaan on merkitystä. Osoitan paljon hellyyttä ja rakkautta halaamalla ja suukottelemalla, joskus jopa niin paljon, että poika saa työntää minut pois alueeltaan.
Tähän haluan pyrkiä vanhemmuudessani ja kasvatuksessani. Olen silti inhimillinen ihminen ja on päiviä, jolloin en kykene kaikkeen tähän. On hetkiä, jolloin en kykene mihinkään näistä. Silti ajattelen, että on hyvä olla ihanteita, joita kohti pyrin. Poikani on sen arvoinen!
Enpäs olekaan aiemmin juurikaan miettinyt sanaa sensitiivisyys - muutenkuin pesuaine purkeissa "sensitive" muodossa :) Mutta tuttua asiaa sen alta löytyy - tai tuttuja mietteitä.
VastaaPoistaUsein tunnen piston sydämessäni, kun mietin kuinka nuorimmaiseni 2,5v saa nyt paremmat avut tunteiden käsitellyyn minulta äitinä, kuin vaikkapa 11 ja 9 v lapset. Kun heidät sain, olin itsekin niin nuori ja tunteiden hallinta hukassa. Mutta onneksi elämä tarttui minuun sillä tavoin kiinni, että aloin pohtimaan asioita, joten eihän peli ole menetetty alkuunkaan vielä :)
Sensitiivisyys on ihana käsite ja pitää sisällään hyviä asioita, myöskin pesuainepurkissa;D
VastaaPoistaUskon myös, että koskaan ei ole liian myöhäistä keskittyä lapsen tunteiden kohtaamiseen!
..ja jos ja kun se lapsi tulee ikään 14-17v. oli ainakin allekirjoittaneella sensitiivisyys hukassa..Mutta kun tajusi että lapsikin on hukassa ja yritti jollain ihme tavalla vajota sinne samaan maailmaan, säilyttää edes jonkin asteisen yhteyden ja painottaa että aina pitää voida näyttää tunteet rehellisesti, on ne sitten valtavia purkauksia tai epävarmuutta, ja löytää syitä miksi näin on toimittu niin johan alko lyyti kirjoittaa...
VastaaPoistaja nyt on elämä niin sensitiivistä <3 mutta hitto että oli rankkaa ja silmäpussit roikkui äidillä polvissa.
:D Kiitos, että toit vähän vanhempien lasten ja heidän äitien näkökulman sensitiivisyyteen!
Poista